
Eteläisen Suomen kasvukeskuksissa asuva ei tule useinkaan ajatelleeksi, että noin kolmasosa maastamme on Lappia. Mieleen rakentunut karttakuva Suomesta pysähtyy jonnekin Ouluun, sen pohjoispuolella on vain jokunen talviurheilukeskus. Mutta miltäpä näyttää Suomi, kun sitä tutkailee pohjoisesta etelään, toiseen suuntaan?
Veikko Haakanan kiireetön, tarkkanäköinen ja salaovela pohdiskelu lähtee liikkeelle pohjoisen talvesta, vuoden alusta - sellaisesta vuodenajasta, jota etelässä alkaa olla jo vaikea kuvitella. Hämärässä ja pakkasessa on mietittävä jo sitäkin, ettei ilman suksia tai moottorikelkkaa pääse oikein mihinkään. Ja kun elämän perusasiat vaativat hieman vaivannäköä, alkaa moni nyky-yhteiskunnan itsestäänselvyys näyttää enemmän kuin lievästi kummalliselta. Kalastus ja metsästys, ihmisen alkuperäisimmät selviytymistavat, muodostavat taustan terävälle havainnoinnille ja ironiselle huumorille, jota kirjailijan ei tarvitse etsiä - nykyihminen tekee sen hänen puolestaan.