“Kaukalo on katsomon alapuolella”, kuiskaa Lilga ensisanoikseen vastasyntyneelle tyttärelleen. “Luistimet ovat kengät miekkojen päällä, eikä jää allasi tule sulamaan koskaan.”
“Palkintokoroke on suppilo, johon kerran suistuttuasi katoat lopulta kokonaan näkyvistä, ensin itsesi, sitten muiden. Ensimmäinen palkinto on aina sama kuin viimeinen palkinto: kuolema.”
Näin sinetöidään lapsen tie tähtiin, ja hänestä tehdään tuote: Petra Winter, nuori taitoluistelija, tiukaksi trimmattu ja kuuliaiseksi kasvatettu. Pimeää vain meidän silmillemme on kipeän todellinen talviuni huippu-urheilijasta, yksinäisyydestä, jäästä, pakkasesta, suomaisuudesta ja yleisöstä, meistä kaikista.
Βιβλία σε / Βιβλία στα Φινλανδικά / Φινλανδική λογοτεχνία
Kauranen Anja, (1987), Pimeää vain meidän silmillemme, 159pp. (TK)
Βρίσκεται στην Βιβλιοθήκη του Συλλόγου
Αναζήτηση
Bιβλιοθήκη
- Βιβλία στα Ελληνικά
- Βιβλία στα Φινλανδικά