Suomeksi
Ylistetty kotimainen fantasiasarja Nonna-tytön ja hänen jääkarhunsa seikkailuista päättyy komeasti.
Nonna on nyt jäänoita, Hiidenkynnen valtiatar, sysilouhijumalan ja jäänlouhien jumalattaren suojeluksessa. Hänellä on hallussaan mahtavat pakkasen ja pimeyden voimat, ja hän haluaa palauttaa louhien vallan. Noridiumin viholliset nawyrilaiset pelkäävät ennustusta, jonka mukaan jäänoita tuhoaisi heidän maansa. Maiden välille syttyy sota, ja Nonna joutuu lähtemään tielle, joka on täynnä sattumia, vihaa ja vallanhimoa – ja toisaalta kunnioitusta ja rakkautta. Miten käy Noridiumin ja Nawyrin, kun Nonna ja louhijumalat näyttävät voimansa?
Ikitalvi on neliosaisen Lumen ja jään maa -fantasiasarjan viimeinen osa.
Valkohiuksinen nainen nosti kätensä kohti taivasta ja kutsui lunta. Tuuli totteli hänen ääntään. Se synnytti valtavia pilviä, painoi niitä yhä alemmas ja alemmas, eikä kestänyt kauan ennen kuin lumi ryöpsähti pilvien syövereistä pieninä, kiteisinä kristalleina. Äkillisellä murahduksella tuuli tarttui lumeen ja alkoi vihmoa sitä kaikkialle.
Valkohiuksinen nainen ja vieressä odottava musta lohikäärme katosivat sankan lumipyryn sekaan.
"Tule, ikitalvi", Nonna kuiskasi hymyillen.
Ilkka Auerin Lumen ja jään maa -sarjan aiemmat romaanit Sysilouhien sukua, Varjoissa vaeltaja ja Hyinen hauta ovat saaneet poikkeuksellisen innostunutta palautetta sekä kriitikoilta että lukijoilta.
"Auerin vahvuus on erinomaisen hyvin rakennettu fantasiamaailma... Tuskin yhdessäkään englanninkielisessä fantasiaromaanissa voitaisiin kuvata talvea niin rakastavasti kuin Auer tekee." – Helsingin Sanomat
”Tällaista on hyvä nuortenfantasia.” – Tähtivaeltaja
