
Pohjanmaalainen sukupolvikronikka potkii rockmusiikin voimalla.
Mitä 80-luvun lakeudella voi tehdä, jos ei halua olla valtaosaa? Perustaa bändin, joka uhmaa kaikkea ja kaikkia – äärimmillään jopa itseään.
Jaska Filppulan omaelämäkerrallinen romaani syväsukeltaa Koskenkorvan kylän oman Ian Curtisin muovipöksyihin. Niistä löytyy teiniangstin ja ehdottoman antaumuksen syvin olemus. Riemukkaan raivokkaan kerronnan taustalla Hiljaa!-yhtye takoo päätä seinään periksi antamatta.
Me ei oltu valtaosaa on Jaska Filppulan (s. 1965) neljäs romaani. Kolme edellistä, Chicago, 1959 (WSOY 2002), Virginia City, 1965 (WSOY 2005) ja Kauniita ilmoja (WSOY 2006), muodostivat Amerikan-saagan, joka kuvasi popteollisuuden mekanismeja, naivismia ja idealismia. Tällä kertaa vuorossa on Suomi, lakeus ja 1980-luku.
”Filppulan tarina kiitää pitkin virkkeitä. Kielioppi saa joustaa ja antaa tietä. Mitään ongelmaa tässä ei ole, koska kyse on sittenkin erittäin hallitusta tyylistä, alituisesti jonnekin päin ravaavasta raivokielestä.” – Helena Miettinen, Savon Sanomat