Suomeksi
Jäähyväisiä on viiden kertomuksen kokoelma. Novellit ovat erillisiä, ehjiä pieniä kokonaisuuksiaan, mutta ne limittyvät toisiinsa taidokkaan vähäeleisesti, kuin hipaisten toista huolettomasti ohikulkiessaan. Novellien kosketuspinnat ovat usein hiuksenhienoja, mutta sisäinen yhteys niin tokaluokkalaisen pikkupojan, venäläisen ammattirikollisen kuin eläkkeelle jäävän yleislääkärinkin tarinassa tuntuu luonnolliselta, se on olemassa. Kertomuksia yhdistää menetyksen teema, luopuminen ja jäähyväiset. Tarinoissa koetaan avioeroja, saatetaan rakasta lemmikkiä viimeiselle matkalleen, pidetään kädestä kuolevaa vanhusta ja vaihdetaan lapsenhoitovuoroa pienen kaupungin linja-autoaseman ankeassa baarissa. Myös taustat ja tunnelmat heijastavat haikeaa alakuloisuutta; on syksy tai pimeä talvi, sataa märkää lunta, asuntojen nurkissalöyhkää yksinäisyys ja epäonnistuminen. Raskaista aiheistaan huolimatta kerronta ei kuitenkaan vello syvyyksissä, vaan novelleja pystyy lukemaan suhteellisen kevein sydämin. Bargum kertoo hahmoistaan ja näiden kohtaloista lempeästi ja ymmärtäen. Hän ei syyllistä ketään, vaikka näyttääkin että ihmiset ovat heikkoja ja tekevät virheitä. Tarinat ovat pieniä inhimillisiä välähdyksiä, hetkiä muutaman ihmisen matkalta silloin kun elämä lyö vasten kasvoja.
Lukukokemuksen jälkeen jäi toiveikas, jopa valoisa olo. Novelleissaan Bargum osoittaa, että raskaidenkin kokemusten jälkeen elämä jatkuu aina, tapahtui mitä tahansa.
