Suomeksi
Henri jättää Tuulikin kolmenkymmenenviiden avioliittovuoden jälkeen. Ainahan Tuulikki oli halunnut yllättyä, mutta ei ihan tällä tavalla. Eikö Henrin olisi pitänyt olla ikuisesti kiitollinen siitä, että oli saanut niin hurmaavan vaimon kuin Tuulikki?
Mutta ei Tuulikkikaan pulmunen ole. Hänen syntinsä vain on tehty jo ajat sitten, niin että uhrauksen suuruus on melkein unohtunut.
Heidän tyttärensä Sofia kirjoittaa mielessään loputonta syntikirjaa: Huusin Kertulle kuraisista kumisaappaista. Rakastan varattua miestä. Ja kun Sofia löytää kainalostaan kyhmyn, äiti sekoaa lähes groteskilla tavalla.
Kun elämää katsotaan pikakelauksella uudestaan, alkavat sen kummalliset säännöt hahmottua. Miksi joskus rakkaus on synti, ja joskus se, ettei rakasta tarpeeksi?Kolmenkymmenen avioliittovuoden jälkeen Henri jättää Tuulikin. Tuulikki on aina antanut itsensä ymmärtää, että Henri on liiton onnekas osapuoli, joten ero tulee yllätyksenä. Samoihin aikoihin Tuulikin ja Henrin tytär Sofia löytää kyljestään kyhmyn, mikä viimeistään suistaa Tuulikin yli laidan.
Syntikirjassa nimensä mukaisesti kerrotaan synneistä: kukaan ei ole synnitön eikä kenenkään rakkauselämä kestä päivänvaloa. Henri tekee synnin jättäessään Tuulikin toisen naisen takia. Tuulikki on tehnyt syntinsä jo aiemmin. Sofia kerää listaa erilaisista synneistään.
Syntikirja kertoo myös sukupolvien välisistä suhteista. Tuulikki ja Sofia eivät tule toimeen, mutta mistä se johtuu? Onko Sofia vääränlainen tytär? Vai onko Tuulikki huono äiti? Pystyykö Sofia olemaan omalle tyttärelleen Kertulle yhtään sen parempi äiti?
Katja Kallio kirjoittaa sujuvasti vaikeista asioista. Kirjan maailma ei kuitenkaan ole viihteellisellä tavalla kevyt, vaan kiinnostava olematta painostava.
(Siina Tiuraniemi/ Sanojen aika)
