Βιβλία σε / Βιβλία στα Φινλανδικά / Άλλα βιβλία

Lundberg Tom, (2009), Kaikki on hyvin - Lohduttavia tarinoita ilon ja toivon lähteillä (TK)

Katso ympärillesi ja näet ahneuden alttarin ympärille kokoontuneita ihmisiä jokaisesta sosiaaliluokasta. Reilun kaupan banaaneja ostava perheenisä puhdistaa hedelmätiskillä omatuntoaan, jonka jälkeen hän lähtee katumaasturillaan kuntosalille lapsityövoimalla tehdyt muotilenkkarit jalassaan. Vihreä opiskelijatyttö erottelee jäteastialla kaukosäätimen patterit kananmunankuorista – ja polttaa seuraavalla viikolla tonneittain kerosiinia taivaalla matkalla kulttuurilomalleen.

Ja tapaus toimittajasta, joka eli Yhdysvalloissa ja Englannissa ylellistä elämää näyttävillä kulttuurin pelikentillä, mutta palasi Suomeen vaatimattoman paikallislehden toimittajaksi:

Sic Transit gloria mundi – niin katoaa mainen kunnia, totesivat jo roomalaiset." Joku voi pitää minua luuserina”, nainen sanoi. ”Kaiken sen loiston jälkeen asun nyt vaatimattomasti, teen pieniä asioita, elän tavallista elämää.” Hän on ymmärtänyt kuin Herman Hessen Siddharta, että alaspäin virtaava joki kuohuaa ja pulppuaa iloisesti, se ei pysy paikallaan ennen kuin on saavuttanut meren, ennen kuin se on osa suurempaa, näkymättömänä, mutta oman paikkansa kokonaisuudesta löytäneenä.

Jos kulisseista tulee sisältö, jotain on pahasti pielessä.

Monet ihmettelevät, kun heidän korinsa on tyhjä vielä keski-iässäkin. Elämä on jotenkin vain hulahtanut ohi. Päivistä on tullut viikkoja, viikoista kuukausia, kuukausista vuosikymmeniä. Nuoruuden haaveet eivät toteutuneet, peilistä katsovat joka aamu samat, väsyneet kasvot. Miksi menin Lassen kanssa naimisiin, Janne olisi ollut parempi? Miksi opiskelin sairaanhoitajaksi, lääkärinä saisin enemmän palkkaa? Jos en olisi keskeyttänyt opintojani, olisin näillä kyvyillä muotiliikkeen tai tehtaan johtajana. Miksi asuimme vuokralla niin pitkään, nyt ei ole kuin velkainen talo ja rapistunut avioliitto?

Niinpä. Millaisella nopeudella me kävelemme, elämme, nukumme, työskentelemme, vierailemme, rakastelemme, matkailemme? Kun ihminen täyttää viisikymmentä, edessä on todennäköisesti vähemmän vuosia kuin takana. Kuinka ihmeessä lapset jo nyt muuttivat pois kotoa? Kuka on tuo vieraaksi käynyt ihminen, jonka viereltä aamuisin herään? Miten ihmeessä aika nykyisin kuluu niin nopeasti? Kun muistelet menneitä tapahtumia, hätkähdät, kun niistä onkin muutaman vuoden sijasta kulunut kymmenen tai kaksikymmentä vuotta. Huomaat lehtien hautajaisilmoituksissa ihmisten menehtyvän yhä nuorempina.

Murheiden ja huolten taakan raahaaminen on aina ollut ihmisen kohtalo. Kirjailija Mark Twain tunnusti ennen kuolemaansa: ”Olen käyttänyt suurimman osan elämästäni sellaisen murehtimiseen, mitä ei koskaan tapahtunutkaan.”

Βρίσκεται στην Βιβλιοθήκη του Δήμου Θεσσαλονίκης
Αξιολόγησε το βιβλίο αυτό
Σύνολο Ψήφων: 0
1*   2*   3*   4*   5*  

Πρόσθεσε σχόλιο

Παρακαλώ συμπλήρωσε όλα τα πεδία που σημειώνονται με αστερίσκο. Η ηλεκτρονική σου διεύθυνση (Email) δεν εμφανίζεται στην ιστοσελίδα. Απόφυγε την χρήση κεφαλαίων γραμμάτων - εκτός βέβαια από το πρώτο γράμμα ονόματος ή πρότασης.

* * * *

Γράψε μόνο καθαρό κείμενο (ελληνικό ή λατινικό αλφάβητο και αριθμούς, όχι σύμβολα ή κωδικούς του HTML). Αν εισάγεις σύμβολα, η αποστολή ακυρώνεται. Άφησε μια κενή σειρά μεταξύ των παραγράφων.

Για λόγους ασφαλείας, αντίγραψε τους αριθμούς της εικόνας στο αντίστοιχο πεδίο. Αν οι αριθμοί είναι δυσανάγνωστοι ή αν πέρασαν 20 λεπτά από τότε που άνοιξες την σελίδα, «κάνε κλικ εδώ για να τους αλλάξεις».

Αναζήτηση

Bιβλιοθήκη